Myös kiertotalouden perusta luodaan normaalioloissa hallitusohjelman tavoitteenasettelun mukaisesti: Suomi parantaa omavaraisuutta, nostaa jalostusastetta ja vähentää saastumista parantamalla materiaalien kierrätystä hyötykäyttöön.

Parannamme omavaraisuuttamme tehostamalla materiaalien ja ravinteiden kiertoa sekä kehitämme kierrätetylle raaka-aineelle toimivat markkinat eri käyttökohteisiin ja lisäämme kierrätysmateriaalin käyttöosuutta. Lisäksi kartoitamme ja hyödynnämme valttejamme kriittisiin raaka-aineisiin liittyen laatimalla mineraalistrategian, joka vahvistaa omavaraisuuttamme ja turvaa raaka-aineiden saantimme myös yllättävissä markkinahäiriöissä.

Ilmeneekö tämä hallitusohjelman selkeä näkemys kiertotalouden ja yhteiskunnan turvallisuuden kiinteästä yhteydestä myös Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa ja valtioneuvoston päätöksessä huoltovarmuuden tavoitteista?

Kriisinkestävyyden perusta luodaan normaalioloissa

Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa todetaan, että henkisen kriisinkestävyyden perusta luodaan normaalioloissa ja se on keskeisessä asemassa kriisin aikaisen toimintakyvyn ylläpitämisessä, ja pitkittyneissä kriiseissä henkisen kriisinkestävyyden merkitys korostuu. Samoin hallinnon toiminta häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa perustuu normaaliolojen rakenteille ja toimintamalleille. Kriiseissä olemassa olevat rakenteet aktivoidaan seuraamaan tilannetta, tuottamaan tilannekuvaa, käynnistämään tehtävien jatkuvuuden varmistavat toimet sekä arvioimaan kriisin tulevia vaikutuksia ja tarvittavia varautumistoimia.

Tämä selkeä ymmärrys kriisinkestävyyden perustumisesta normaalioloissa luotuihin kykyihin, markkinoihin ja rakenteisiin kuitenkin puuttuu julkishallinnon keskustellessa kiertotaloudesta. Kiertotalous ja resilienssi -julkaisussa todetaan kuvaavasti: ”eräs haastateltava huomautti, että kiertotalous koetaan vielä pitkälti vain jätehuoltona”.

Tämä harmillinen vääristymä toistuu jatkuvasti julkisen hallinnon suunnitelmissa: Valtioneuvoston päätöksessä huoltovarmuuden tavoitteista todetaan: ”mahdollisessa raaka-aineiden vajauksessa jätevirtoja ohjataan näihin tarkoituksiin”.

Jätevirtojen muuttaminen käyttökelpoisiksi raaka-ainevirroiksi vaatii kuitenkin onnistuakseen merkittävää tutkimus- ja kehitystyötä nimenomaan normaalioloissa, jotta lineaaritaloudesta voidaan siirtyä kiertotalouteen.

Tähän tutkimus- ja kehitystyöhön ryhtyminen vasta kriisitilanteessa, jossa lineaaritalouden tarvitsemista raaka-aineista on jo pula, on myöhäistä. Aivan kuten henkinen kestävyys ja julkisen hallinnon kestävyys myös kiertotalous on rakennettava kriisinkestäväksi normaalioloissa.

Kiertotalous tukee kriisinkestävyyttä

Kiertotalous ja resilienssi -selvityksessä tuodaan esiin se, että kiertotaloussiirtymän hyödyntäminen resilienssitekijänä vaatii kiertotalouden osaamisen, prosessien ja rakenteiden kehittämistä osaksi normaalia yhteiskunnan ja talouden toimintaa.

Valitettavasti Suomessa tavoitteen saavuttaminen on vielä kaukana, mihin keskeisiä syitä ovat mm. erilliskeräyksen heikko saanto muovijätteestä (< 20 %) ja biojätteestä (< 50 %), heikko lajittelutehokkuus sekä se, että suuri osa yhdyskuntajätteestä ohjautuu polttoon.

Pohjoismaiden ministerineuvoston teettämä selvitys kertoo koruttomasti, miten tietoisin päätöksin rakennettu jätteenpolton ylikapasiteetti on täysin ennalta arvattavasti vähentänyt materiaalikierrätystä. Polttolaitokset nielevät kotimaisen asumisesta syntyvän lajittelemattoman yhdyskuntajätteen lisäksi ulkomaisia jätteitä sekä kotimaisia kaupan, teollisuuden ja rakentamisen jätteitä.

Kun hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi siirtyminen kiertotalouteen ja tämän siirtymän tiedetään vaativan tutkimus- ja kehitystyötä, investointeja ja huomattavasti aikaa, työhön on ryhdyttävä välittömästi. Jätettä ei pidä tarkastella ylijäämänä, jolle käsittelyksi riittää keräys ja poltto tai kaatopaikkaus.

Jätettä pitää tarkastella materiaalina, joka tarjoaa mahdollisuuden parantaa omavaraisuutta, nostaa jalostusastetta sekä vähentää saastumista parantamalla materiaalien kierrätystä hyötykäyttöön. Näin kiertotalous vähentää riskiä raaka-aineiden vajauksesta myös akuutissa kriisissä.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia ei yllättäen lainkaan mainitse kiertotaloutta jätehuoltoa käsiteltäessä. Aihetta käsitelevässä luvussa oleellisinta onkin se, mitä siitä puuttuu: kiertotalous, kriittisten materiaalien talteenotto, kierrätettävien materiaalien markkinat ja yksityiset yritykset.

Ratkaisu kiertotalouden edistämiseen löytyy kuitenkin Kiertotalous ja resilienssi -julkaisusta, jossa todetaan, että ”jätelaki aiotaan uudistaa kiertotalouslaiksi” ja että ”uudistuksella haetaan voimakasta kehittämisnäkökulmaa, ja lain fokus on tarkoitus siirtää pois yhdyskuntajätteestä.” Fokuksen korjaus on erittäin perusteltua. Suomen jätekertymä tuoreimmassa, vuoden 2022, jätetilastossa oli 113 miljoonaa tonnia. Tästä jätemäärästä vain 1,7 miljoonaa tonnia on kotitalouksien jätettä. Lähes kaikki jäte syntyy siis kaivannaisteollisuudesta, rakentamisesta sekä muusta liiketoiminnasta kuten teollisuudesta ja kaupasta.

Huoltovarmuus perustuu yritysten arvoketjuihin

Kohti huomisen huoltovarmuutta; Selvitys julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä korostaa työ- ja elinkeinoministeriön roolia johtavana huoltovarmuuden ministeriönä. Huoltovarmuuden ymmärtäminen nimenomaan yritysten arvoketjujen turvaamisena tarkoittaa yritysten keskeisen roolin tunnustamista ja yhteistyön rakentamista alhaalta ylös.

Tämä tarkoittaa myös kiertotalouden arvoketjuihin kuuluvien pienten yritysten jatkuvuudenhallinnan tukemista yhteistyörakenteilla, tiedon jakamisella, ohjeilla, työkaluilla, selvityksillä, selkeillä tuotantovarauksilla, koulutuksella ja harjoituksilla.

Lisätietoja:

Asiantuntija, valmiuspäällikkö Ari Virta, 050 320 8285, ari.virta@kierratysteollisuus.fi