Kaatopaikalle toimitetuista jätteistä on Suomessa suoritettava jäteveroa. Kyse on siis kaatopaikkaverosta, joka kohdistuu jätelain etusijajärjestyksen viimesijaiseen toimintaan, eli jätteen loppukäsittelyyn. On perusteltua, että Suomi on kansallisella vero-ohjauksella pyrkinyt tekemään kaatopaikkauksesta muita käsittelytapoja kalliimpaa.
Jätevero on myös osoittanut tehonsa. Viimeisen 20 vuoden aikana verotaso on noussut portaittain 23 eurosta nykyiseen 80 euroon tonnilta, ja samalla yhdyskuntajätteen kaatopaikkaaminen on käytännössä loppunut. Tätä kehitystä on tukenut muu jätepoliittinen sääntely.
Jäteverolaissa on kuitenkin puutteensa, sillä se ei kata kaikkia Suomessa syntyviä jätteitä. Ensinnäkin lain soveltamisalan piiristä on rajattu kaikki vaaralliset jätteet. Vaarallisia jätteitä loppukäsiteltiin kaatopaikalla jätetilaston mukaan 24 584 000 tonnia vuonna 2021. Myös vaarattomien jätteiden osalta veron ulkopuolelle on rajattu volyymiltaan merkittäviä teollisia jätevirtoja, jotka edelleen päätyvät pitkälti kaatopaikoille. Maininnan arvoinen tällaisista jakeista on erityisesti rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät maa- ja kiviainekset, joita vuonna 2020 kertyi 4 839 000 tonnia.
Jäteveron ulkopuolelle jäävien jätelajien osalta veron ohjausvaikutus saattaakin muodostua etusijajärjestyksen kannalta käänteiseksi ja jätesääntelyn hengen vastaiseksi. Verovapaus voi käytännössä ohjata kaatopaikkaukseen.
Valtioneuvoston vuonna 2021 tekemän periaatepäätöksen mukaan kiertotaloudesta luodaan talouden uusi perusta vuoteen 2035 mennessä. Paraikaa valmistellaan myös Kiertotalouden green dealia, jonka tavoitteena on vauhdittaa yhteiskunnan siirtymistä kiertotalouden mukaiseen toimintaan. Jotta näihin tavoitteisiin päästäisiin, tulisi ottaa käyttöön kaikki ohjauskeinot, joilla materiaalien kulutusta voidaan vähentää. Yksi tällainen keino olisi jäteveron kohdistaminen laajemmin teollisiin jätteisiin, jotta entistä suurempi osuus niistä hyödynnettäisiin kaatopaikkaamisen sijaan.
Edellisen hallituksen aikana kesken jäänyttä työtä veropohjan laajentamisen arvioimisessa tuleekin jatkaa. Nykyistä laajempi veropohja toisi liiketoiminnallista kiinnostavuutta kiertotalousinvestointeihin ja uusien kierrätysmenetelmien kehittämiseen. Samalla se ohjaisi jätteen synnyn ehkäisyyn.