Ajankohtaista​

AJANKOHTAISTA |

Jätelain ensimmäinen vaihe selkeyttää roolijakoa julkisen ja yksityisen välillä

Kuvalähde: Lassila & Tikanoja Oyj
Kuvalähde: Lassila & Tikanoja Oyj

Jätelakia muutetaan Orpon hallitusohjelman mukaisesti kolmessa eri osassa. Kierrätysteollisuus antoi oman lausuntonsa ensimmäiseen osaan. Kunnan vastuun selkeyttäminen on tarpeen mutta markkinoiden avaamista tulee jatkaa. Kirjojen tuottajavastuuta koskevaa ehdotusta Kierrätysteollisuus pitää hätiköitynä. Muissa maissa valmistettujen jäteperäisten tuotteiden hyväksyntä Suomessa ei saa syrjiä kotimaisia toimijoita.

Juuri päättyneellä lausuntokierroksella olleen lakiesityksen mukaan jätteen haltija vastaisi jatkossa sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja tarjoavien asumisyksiköiden ja laitosasumisen yhteydessä syntyvän yhdyskuntajätteen jätehuollosta. Asiasta on ollut epäselvyyttä.

Lisäksi esitetään, että paperituotteita koskevaa tuottajavastuuta laajennettaisiin käytöstä poistettaviin kirjoihin. Jätelakiin säädettäisiin myös toisessa ETA-maassa tehdyn aineen tai esineen sivutuotteeksi luokittelemista tai jätteeksi luokittelun päättymistä koskevan päätöksen tai menettelytavan tunnustamisesta, kun kyseisiä aineita tai esineitä tuodaan Suomeen hyödynnettäviksi.

Kierrätysteollisuus on antanut oman lausuntonsa jätelain I-osaan.

Kunnan jätehuoltovastuuseen tulee kaivattua selkeyttä mutta markkinoiden avaamista tulee jatkaa

Kierrätysteollisuuden jättämässä lakilausunnossa kiitetään lainvalmistelua siitä, että esitetty jätelain 32 §:n lakimuutos toisi kaivattua selkeyttä jätehuollon tällä hetkellä epäselvään vastuunjakoon. Esitys edistää myös jätehuollon markkinoiden avaamista.

Lakiesitys rajaisi kunnan vastuun riittävän tarkasti kotitalouksiin hallitusohjelman mukaisesti. Lakimuutoksen myötä hyvinvointialue ja sote-alan yritys voi järjestää jätehuoltopalvelut mielekkäänä kokonaisuutena, eikä yhden toimijan ja yksikön jätehuoltovastuut jakautuisi. Esitetty jätelain 32 §:n muutos edesauttaa hyvinvointialueita aloittamaan jätehuoltopalvelujensa suunnitelmallisen hankinnan.

Lakimuutos selkiyttää esimerkiksi yhteisöllisen asumisen jätehuoltoa. Yhteisöllisen asumisen jätteet olisivat jätteen haltijan vastuulla, jos asumispalvelun järjestäjä olisi hyvinvointialue tai sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoava yritys. Kierrätysteollisuus pitää hyvänä myös sitä, että myös vankilat, armeijan kasarmit ja muu vastaava laitosasuminen rajattaisiin erillisellä maininnalla kuntavastuun ulkopuolelle. Lakiesitys jättää edelleen hieman tulkinnanvaraiseksi tilanteet, joissa on kyse niin kutsutusta tuetusta asumisesta. Jos tuettua asumista toteutetaan muun sote-/asumispalvelun yhteydessä (samassa tai eri rakennuksessa), tulisi jätehuoltovastuuta tarkastella kiinteistön pääkäyttötarkoituksen mukaan.

Kierrätysteollisuuden muistuttaa, että asuntoloiden ja ylioppilaskylien osalta kunnan vastuulle kuuluu vain opiskelijoiden kotitalouksissa syntyvä jäte. Asuntoloiden ja ylioppilaskylien elinkeinotoiminnan jätehuolto tulee olla jätteen haltijan vastuulla.

Kierrätysteollisuus toteaa, että lakiesitys ei yksinään vastaa hallitusohjelman kirjaukseen kunnan vastuun rajaamisesta kotitalouksien jätteeseen. Lakiesitys ei sisällä muutosta koskien kunnan hallinto- ja palvelutoimintojen jätehuoltovastuuta. Muutos olisi merkittävä askel jätehuollon markkinoiden avaamisessa ja tarpeellinen siksi, että se kannustaisi kunnan hallinto- ja palvelutoimintoja harkitsemaan jätehuoltopalveluiden kilpailuttamista. Kierrätysteollisuus esittää, että muutoksen kanssa edetään viimeistään jätelakimuutosten II-vaiheessa.

Kirjoille ehdotetaan tuottajavastuuta – toimivaa paperinkeräystä ei tule hankaloittaa 

Kierrätysteollisuus huomauttaa lausunnossaan, että kirjoilla on pitkä elinkaari ja ne ovat uudelleenkäytettäviä tuotteita. Niiden kierrätettävyys materiaalina on hankalampaa kuin keräyspaperina.

Kierrätysteollisuus esittää, että kustannusalan ja tuottajayhteisöjen tulisi etsiä ensin ratkaisuksi vapaamuotoista sopimusmenettelyä ennen jätelakiin kirjattavaa tuottajavastuuta. Vapaaehtoisessa sopimuksessa määriteltäisiin yhdessä tavoitteet, joita olisivat kirjojen uudelleenkäytön kehittäminen, uudelleenkäyttöön kelpaamattomien materiaalien kierrätysratkaisujen kehittäminen, ympäristövaikutusten laskenta ja päästövähennystavoitteet. Osapuolet määrittelisivät yhdessä roolinsa. Jos tavoitteiden saavuttamisessa ei edistytä yhteisesti, osapuolet sitoutuisivat siihen, että kirjat siirrettäisiin tuottajavastuun piiriin.

Paperin tuottajavastuujärjestelmän laajeneminen kirjoihin tarkoittaisi sitä, että kirjojen jätehuolto siirtyisi kunnilta ja jätteen haltijoilta paperituotteen tuottajalle (painettujen kirjojen maahantuojille ja painopaperin valmistajille). Kirjojen sisällyttäminen tuottajavastuuseen edellyttää muutoksia jätelakiin ja myös keräyspaperiasetukseen. Jätelain 49 §:n 2 momentin mukainen paperin erilliskeräysvelvoite on muista tuottajavastuualoista poiketen lähtökohtaisesti kiinteistökohtainen. Tämä koskisi esityksen mukaan myös käytöstä poistettavia kirjoja.

Kirjojen kierrätystä tulisi edistää kustannustehokkaammin. Niitä tulisi kerätä ensisijaisesti alueellisissa keräyspisteissä (esim. Rinki-pisteiden yhteydessä), Finlandia-kirjan, kierrätyskeskusten ja Suomen jokaisen kunnan kattavan kirjastoverkoston kautta sekä mahdollisesti kampanjakeräyksiin esimerkiksi kirjakauppojen yhteydessä.

Toisessa ETA-maassa tehdyn sivutuote- tai ei enää jätettä -päätöksen tunnustaminen Suomessa ei saa syrjiä kotimaisia toimijoita

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 c § toisessa ETA-maassa tehdyn päätöksen ja lainsäädännön tunnustamisesta. Jätedirektiivin vaatimukset sivutuotteita ja EEJ-tuotteita koskien ovat kaikilla EU-mailla samat ja nämä vaatimukset ovat jätelain 5a ja 5b §:ssä. Menettelyt sivu- ja EEJ-tuotteiden hyväksynnässä eroavat kuitenkin jäsenmaasta toiseen.

Uuden pykälän tavoitteena on sujuvoittaa menettelyitä, mutta on olemassa riski siitä, että muutos asettaa kotimaiset kierrätysalan toimijat epäreiluun kilpailuasetelmaan. Kiertotalouden edistyminen Suomessa edellyttää ensisijaisesti Suomessa kerran käytettyjen materiaalivirtojen uudelleenkäyttöä ja kierrätystä ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

Ehdotettu menettelytapa voi asettaa ulkomaiset toimijat edullisempaan kilpailuasetelmaan kotimaisiin kierrätysalan toimijoihin nähden, jos lähtömaassa menettely on suomalaiseen menettelyyn verrattuna kevyempi. Alemmalla vaatimustasolla saatu EEJ-status voisi suosia ulkomaisia toimijoita Suomen kierrätysraaka-ainemarkkinoilla. Pahimmillaan menettely haittaisi kotimaisia kiertotalousinvestointeja. Suomesta saatu EEJ-status ei välttämättä takaa vastaavaa kohtelua vietäessä tuotetta EU/ETA-maahan, mikä sekin asettaisi suomalaiset kierrätysalan toimijat eriarvoiseen asemaan.

Kierrätysteollisuus edellyttää lakimuutosta säädettäessä, että viranomaisilla tulee olla toimivaltuus katsoa aineen tai esineen olevan jätettä ainakin tilanteissa, joissa on ilmeistä, että se katsottaisiin suomalaisessa viranomaiskäytännössä jätteeksi.

Lue lisää Kierrätysteollisuuden lausunnosta

Lisätietoja:

toimitusjohtaja Mia Nores, mia.nores@kierratysteollisuus.fi, 044 330 0928
johtava asiantuntija Tarja Anttonen, tarja.anttonen@kierratysteollisuus.fi, 040 652 6554

Kierrätysteollisuus ry