Kun kuuntelee päättäjien puheita Suomessa ja maailmalla, niissä korostuu kiertotalous ja sen laaja merkitys yhteiskunnalle. Kiertotalous nähdään toiminnan keskiössä ja ratkaisuna moniin haasteisiin.

Syksyn aikana olen kuitenkin pohtinut, miten päättäjien hyvät puheet – ja loistavat keskustelut, joita olen päättäjien kanssa käynyt – saadaan muuttumaan konkreettisiksi teoiksi, jotka loisivat markkinat kierrätysraaka-aineille, toimivan kilpailutilanteen kiertotalousyrityksille ja kestävää kasvua sekä ennen kaikkea investointeja Suomeen.

Mistä siis Suomeen saadaan luotua uutta kasvua, työtä ja ennen kaikkea uskoa tulevaisuuteen?

Juuri julkaistun valtiovarainministeriön kansantalousosaston ennusteen mukaan vuoden 2024 julkisen talouden alijäämä olisi 4,2 prosenttia ja ensi vuonna 3,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Näitä synkkiä lukuja ei paikata perustamalla lisää kunnallisia yhtiöitä ja valtaamalla yksityisiä markkinoita.

Sen sijaan tarvitaan rohkeutta tekoihin, jotka tukevat yritysten kasvua.

Ennustan, että Suomen uudet Woltit ja Supercellit tulevat seuraavien vuosien aikana kiertotaloudesta, jos vain yrityksille annetaan tilaa toimia ja innovoida. Kiertotalouteen panostaminen, raaka-aineiden kierrätyksen edistäminen ja uudet teknologiaratkaisut voivat olla Suomen tulevaisuuden kannalta merkittävä valttikortti.

Kiertotalous ei kuitenkaan etene, jos teollisuuden raaka-aineiden käyttöä ei rohjeta tarkastella kestävyyden näkökulmasta. Muutos ei tapahdu itsestään, vaan tarvitaan selkeät instrumentit, jotka ohjaavat teollista tuotantoa hyödyntämään kierrätettyjä materiaaleja. Kylkiäisiksi syntyy uusia liiketoimintamalleja ja työpaikkoja.

Pitää myös muistaa, että kotimainen kierrätysmateriaalien käyttö vähentää neitseellisten raaka-aineiden tuontitarvetta ja vahvistaa ennen kaikkea Suomen taloudellista omavaraisuutta ja huoltovarmuutta.

Paljon käynnissä, lakimuutokset vietävä maaliin

Kiertotalouden osalta on paljon meneillään. Kansallisessa valmistelussa on kiertotalouslaki, joka voi antaa Suomelle vahvan aseman samalla, kun EU:sta odotetaan uutta kiertotalousohjelmaa.

Myös Orpon hallitusohjelma lupasi hyvää kiertotalouden toimijoille, mutta toimialan kauan toivoma vakaa toimintaympäristö vaatii lakimuutosten loppuunsaattamista. Toimivia markkinoita voidaankin edistää käynnissä olevien jätelakimuutosten toisessa osassa, kunhan tarkennetaan kuntien toissijaisen vastuun rajoja. Osansa auttaa hankintalain muutos, jossa kuntayhtiöiden ulosmyyntiraja saadaan järkevälle tasolla ja kunnille vähimmäisomistusosuus.

Tämä kaikki vaatii ymmärrystä, että Suomeen tarvitaan vahvoja yrityksiä kiertotalousmarkkinoille – niin isoja kuin pieniä. Ja kunhan jäte saadaan muuttumaan sekä käytännössä että ihmisten mielissä – ja päättäjien päätöksissä – uusioraaka-aineeksi, seuraavat uusiomateriaalien markkinat perässä.