Luonnos lakimuutoksista koskee muutamia yksittäisiä jätevirtoja eikä ratkaise jäteverojärjestelmän rakenteellista ongelmaa: merkittävä osa loppusijoitettavista materiaaleista jää edelleen verotuksen ulkopuolelle.
Jäteveron vaikuttavuutta tulisi arvioida ennen kaikkea sen perusteella, synnyttääkö vero uusia kierrätysratkaisuja, vahvistaako se kierrätysraaka-aineiden markkinoita ja investointeja materiaalien hyödyntämiseen sekä vähentääkö se loppusijoitusta. Veron tulee tehdä materiaalien hyödyntämisestä loppusijoittamista houkuttelevampi vaihtoehto ja siten tukea jätehierarkian toteutumista sekä luonnonvarojen tehokkaampaa ja kestävämpää käyttöä.
Esitys perustuu liian kapeaan tarkasteluun
Hallituksen esityksen taustaksi laaditussa FCG:n selvityksessä tarkastellaan nykyisen jäteverojärjestelmän lähtökohdista sitä, mitä nykyisin verottomia jätevirtoja voitaisiin lisätä verotaulukkoon. Tarkastelutapa poikkeaa olennaisesti aiemmista ympäristöministeriön teettämistä jäteveroselvityksistä.
Esimerkiksi Rambollin vuonna 2022 tekemässä selvityksessä arvioitiin järjestelmätasolla useita vaihtoehtoja veropohjan laajentamiseksi. Suppeimmassakin vaihtoehdossa verotettavien jätteiden määrä olisi noussut noin 5,4 miljoonaan tonniin vuodessa.
Nyt tarkastelun lähtökohdaksi on sen sijaan otettu nykyisen järjestelmän perusrakenne ja etsitty sen sisältä yksittäisiä uusia verotettavia jätevirtoja. Esityksestä ei käy riittävästi ilmi, miksi aiemmissa selvityksissä tehtyä laajempaa tarkastelua ei ole hyödynnetty eikä nyt ehdotettua veropohjan laajentamista ole vertailtu muihin mahdollisiin vaihtoehtoihin kiertotalouden, kansantalouden ja ympäristöohjauksen näkökulmasta.
Veropohjan laajentamisessa tulee huomioida myös muut merkittävät materiaalivirrat
FCG:n selvityksessä kartoitettiin 96 jäteverotuksen ulkopuolella olevaa jätenimikettä ja tarkastelua kohdennettiin erityisesti määrältään merkittäviin sekä hyödyntämispotentiaaliltaan kiinnostaviksi arvioituihin jätevirtoihin. Yksityiskohtaiseen tarkasteluun nostettiin lopulta vain neljä jätevirtaa: rakeistettu nikkelikuona, masuunikaasunpesulietteet, mineraaliset villajätteet ja valimohiekat. Selvityksessä kuvataan tarkastelussa huomioituja tekijöitä, mutta siitä ei käy riittävän läpinäkyvästi ilmi, millä perusteella juuri nämä jätevirrat arvioitiin muita vaihtoehtoja kiinnostavammiksi jäteveropohjan laajentamisen kannalta.
Myös selvityksen omat havainnot herättävät kysymyksiä valittujen jätevirtojen verottamisen ohjausvaikutuksesta. Esimerkiksi rakeistetun nikkelikuonan hyödyntämistä on jo kehitetty, materiaalille on saatu sivutuotestatus ja toiminnanharjoittajalla on selvityksen mukaan muutenkin vahva intressi lisätä sen hyödyntämistä. Jäteveron vaikutusta lisäkannustimena hyötykäytön lisäämiselle pidetään selvityksessä jokseenkin epävarmana. Veropohjan laajentamista tulisi arvioida ensisijaisesti sen perusteella, missä materiaalivirroissa verolla voidaan saavuttaa suurin ympäristö- ja kiertotalousvaikutus. Nyt ehdotettua veropohjan laajentamista tulisi täydentää ottamalla mukaan myös muita merkittäviä ja hyödyntämispotentiaalia omaavia materiaalivirtoja.
Maa- ja kiviainekset tulee sisällyttää veropohjan laajentamiseen
Kaivannaisjätealueet ja maankaatopaikat eivät kuulu nykyisen jäteverolain kaatopaikkamääritelmän piiriin, minkä vuoksi kaivannaisjätteet sekä maa-ainekset, kiviainekset ja ruoppausmassat rajattiin FCG:n selvityksen tarkastelusta pois. Nykyisen lain soveltamisala ei kuitenkaan ole riittävä peruste rajaukselle, kun tarkoituksena on selvittää jäteveropohjan laajentamista.
Veropohjan kehittämisessä tulee voida arvioida myös sellaisia ratkaisuja, jotka edellyttävät jäteverolain rakenteellisia muutoksia.
Maa- ja kiviainekset muodostavat merkittävän materiaalivirran, jonka nykyistä tehokkaammalla hyödyntämisellä olisi systeemistä merkitystä luonnonvarojen kestävälle käytölle ja kiertotaloudelle. Juuri materiaalivirran suuruuden ja hyödyntämispotentiaalin vuoksi maa- ja kiviainekset tulisi sisällyttää jo nyt toteutettavaan jäteveropohjan laajentamiseen.
Myös hyödyntämiskelpoiset vaaralliset jätteet tulee ottaa tarkasteluun
Myös hyödyntämiskelpoiset vaaralliset jätteet tulee sisällyttää mukaan veropohjan laajentamista koskevaan tarkasteluun. Esimerkiksi jätteenpolton lentotuhkien ja kaasunkäsittelyssä syntyvien APC-jätteiden hyödyntämiseen on olemassa teknisiä ratkaisuja, joilla voidaan ottaa talteen muun muassa suoloja ja metalleja sekä vähentää loppusijoitettavan jätteen määrää. Nykyinen verottomuus voi ylläpitää kaatopaikkasijoituksen kustannusetua suhteessa materiaalien hyödyntämiseen.
Jäteverotuksen lähtökohtana tulisi olla materiaalin todellinen ja ympäristön kannalta turvallinen hyödyntämispotentiaali. Vaaralliseksi jätteeksi luokittelu ei sellaisenaan saisi sulkea hyödyntämiskelpoista materiaalia jäteverotuksen ulkopuolelle.
Vaikutuksia investointeihin ja kierrätysraaka-ainemarkkinoihin tulee arvioida
Esityksen vaikutusarvioinnissa painottuvat verotuotot. Vaikutusarviointia tulisi täydentää tarkastelemalla sitä, millaisia vaikutuksia ehdotetuilla muutoksilla on materiaalien hyödyntämiseen tähtääviin investointeihin, uusien kierrätysratkaisujen kehittämiseen sekä kierrätysraaka-aineiden markkinoiden syntymiseen.
Jäteveron tavoitteena tulee olla loppusijoituksen vähentäminen ja materiaalien ohjaaminen takaisin talouden kiertoon. Veron ohjausvaikutus jää puutteelliseksi, ellei se samalla luo edellytyksiä materiaalien hyödyntämiselle, tarvittaville käsittely- ja jalostusinvestoinneille sekä kierrätysraaka-aineiden markkinoiden kehittymiselle. Jäteveron vaikutuksia tulisikin arvioida osana laajempaa kokonaisuutta, jossa huomioidaan sekä materiaalien tarjonta että niiden kysyntä.
Jäteveron kokonaisuudistus edellyttää pitkän aikavälin tiekarttaa
Nyt tehtävän veropohjan laajentamisen lisäksi tarvitaan jäteverotuksen kokonaisuudistus. Vaikka hallituskausi on jo loppusuoralla, vielä syksyn aikana tulisi aloittaa seuraavien vuosien uudistusten pohjaksi valmistelu, jossa arvioidaan koko jäteveropohjaa, eri materiaalivirtojen ympäristöohjauspotentiaalia sekä tarkoituksenmukaisia verotasoja ja laaditaan jäteverotuksen kehittämiselle pitkän aikavälin tiekartta. Lähtökohtana tulee olla verotuksen ennakoitavuus ja eri materiaalivirtojen todellinen hyödyntämispotentiaali.
Kokonaisuudistuksessa tulee tarkastella myös verotuksen dynaamisia vaikutuksia. Jäteveroa ei tule kehittää irrallisena fiskaalisena verona vaan osana ohjauskeinokokonaisuutta, joka tekee materiaalien kierrättämisestä, tuotteistamisesta ja hyödyntämisestä taloudellisesti houkuttelevampaa kuin loppusijoittamisesta. Verotuksen rinnalla tarvitaan kysyntää kierrätysraaka-aineille sekä kannusteita uusiin käsittely-, jalostus- ja hyödyntämisinvestointeihin.
Tavoitteena tulee olla järjestelmä, joka ohjaa miljoonien tonnien materiaalivirtoja pois loppusijoituksesta, synnyttää uusia kierrätysratkaisuja ja investointeja sekä vahvistaa toimivia kierrätysraaka-ainemarkkinoita. Tämä tukee Suomen kiertotalous- ja kasvutavoitteiden lisäksi raaka-aineomavaraisuutta ja yhteiskunnan resilienssiä. Yksittäisiin materiaalivirtoihin kohdistuvilla pistemäisillä muutoksilla tällaista systeemistä muutosta ei saavuteta.
Lisätietoja: Mia Nores, mia.nores@kierratysteollisuus.fi, 044 330 0928