Satakunnan kansa uutisoi 1.8. alueen uusista jätehuoltomääräyksistä. Uusien määräysten mukaan aiempi toimiva nelilokerojärjestelmä korvautuu polttoon ohjautuvalla sekajäteastialla. Asia luonnollisesti herätti asukkaissa kysymyksiä, otetaanhan samalla kiertotaloudessa aimo harppaus taaksepäin.
Jätehuollon suunnittelija Pauliina Hakala Porin seudun jätehuoltojaostosta väittää, että määräys tulisi Suomen lainsäädäntöön EU-tasolta. Tämä väite on virheellinen. Päätös siirtää pakkausjätteen keräily ja biojätteen erilliskeräily kunnan vastuulle tehtiin viime hallituskaudella puhtaasti kansallisena ratkaisuna. Samalla poistettiin yksityisiltä yrittäjiltä jopa sadan miljoonan euron edestä liiketoimintaa ja siirrettiin se julkisen sektorin hoidettavaksi. Toisin sanoen kierrätysmateriaaleja sosialisoitiin kunnille. Jo nyt on ollut nähtävissä ilmeinen seuraus eli se, että kuntalaisten kustannukset jätehuollosta ovat monessa kunnassa kasvaneet.
Kun monopoliasemassa kilpailu puuttuu, ei synny riittävää tarvetta luoda uusia parempia kierrätysratkaisuja.
Kiertotalous koostuu kahdesta käsitteestä: kierto ja talous. Molemmat ovat yhtä tärkeitä. Materiaalit tulisi pitää kierrossa niiden hävittämisen sijaan niin pitkään kuin mahdollista. Ja tämä tulisi toteuttaa taloudellisesti parhaalla tavalla. Lukuisat esimerkit osoittavat, että julkinen sektori harvoin on veronmaksajan näkökulmasta paras vaihtoehto. Kun monopoliasemassa kilpailu puuttuu, ei synny myöskään riittävää tarvetta luoda uusia parempia kierrätysratkaisuja.
Esimerkiksi Tanskassa havahduttiin muutama vuosi sitten samaan ongelmaa. Siellä onkin lainsäädännöllä rajattu julkisen sektorin roolia kiertotaloudessa. Samaan tulisi päästä myös Suomessa. Orpon hallitusohjelma sisältää useita hyviä kiertotalouden tavoitteita. Toivottavasti nämä myös saadaan toteutumaan.
Julkisen sektorin ja päättäjien rooli on luoda puitteet kiertotaloudelle. Ratkaisut on paras jättää yrittäjille. Se on niin kuntalaisen kuin koko Suomen etu.
Mia Nores
toimitusjohtaja, Kierrätysteollisuus ry
Kirjoitus on julkaistu Satakunnan Kansassa 2.8.2024