Oikeudellisessa arvioinnissa on tarkasteltu perustuslaillisen näkökulman lisäksi sidosyksikköjen vähimmäisomistusvaatimusta, ulosmyyntirajoja sekä kuntien toissijaisen jätehuoltovastuun (TSV) rajaamista vain niihin tilanteisiin, jolloin markkinoilta ei aidosti saa palvelua.

Myös hallitusohjelmassa on haluttu pureutua jätealan markkinaongelmiin. Käynnissä on jätelain muutosten sarja, jonka toisessa osassa tarkastellaan juuri kuntien ja niiden yhtiöiden roolia muun kuin kotitalousjätteen parissa.

Korjaukset toteutettava jätelaissa

Jäteala päädyttiin rajaamaan pois hankintalain tulevasta muutoksesta, vaikka Geradin Partnersin oikeudellisen analyysin perusteella 10 %:n vähimmäisomistusta koskeva vaatimus olisi ollut täysin mahdollista toteuttaa. Ongelmien ratkaiseminen ja jätealan markkinoiden edistäminen jääkin jätelain korjaussarjaan.

“Nyt ratkaistaan, halutaanko kiertotalousmarkkinoita tervehdyttää ja tehdä reilut pelisäännöt sekä kierrätys- ja ympäristötavoitteet saavuttaa tehokkaalla tavalla toimialalla, jossa kilpailevat samoilla markkinoilla niin yksityiset kuin julkisomisteiset yhtiöt”, kertoo oikeudellisen arvioinnin tehnyt Tuomas Pöysti.

“Tiukempi sidosyksikkösääntely ja ulosmyyntirajat sekä kilpailuneutraliteetin toteuttaminen ovat oikeudellisesti täysin perusteltuja.”

Pöystin arvioinnista käy ilmi, että nykyinen jätelainsäädäntö ei kaikilta osin turvaa kilpailuneutraliteettia. TSV-palvelua käytetään ilman todettua markkinapuutetta, mikä hämärtää julkisten ja markkinaehtoisten tehtävien välistä rajaa ja heikentää kierrätyksen edellytyksiä.

“TSV-palvelu pitää rajata aitoihin, riittävällä selvityksellä todennettuihin markkinapuutetilanteisiin”, toteaa Pöysti.

Myös kuntalakiin tarvitaan muutoksia ja kuntien konserniohjaukseen ryhtiliike

Selvityksen mukaan muutokset jätelakiin eivät yksinään riitä, vaan myös kuntalain kilpailuneutraliteettisääntelyä ja yhtiöittämisvelvoitetta pitää vahvistaa.

“Yhtiömuoto ei ole tarkoitettu pääsääntöiseksi julkisten hallintotehtävien hoitamisen ja kuntien yhteistyön muodoksi. Nykysääntely ei turvaa kilpailuneutraliteettia, kun kilpailulain ja kuntalain yleissäännöksistä on liikaa poikkeuksia eikä kuntien konserniohjauksessa eikä lakien valvonnassa riittävästi kiinnitetä huomiota kilpailuneutraliteetin toteutumiseen”, Pöysti selventää.

Kunnilla olisi selvityksen mukaan myös ryhtiliikkeen paikka omistajina. Jätelaki mahdollistaa jätehuollon palvelutehtävien siirtämisen kuntien omistamille yhtiöille. Pöysti peräänkuuluttaa myös kuntapäättäjiä ottamaan huomioon maan tavaksi muodostunut nykytila:

“Sidosyksikköasemasta käsin toimivat yhtiöt ovat laajentaneet toimintaansa ja nykyään voidaan puhua in-house-konserneista. Kuntien on perusteltua käyttää järjestäjän vastuuta ja viranomaistoimintana pohtia taloudellisesti ja ympäristön sekä kunnan asukkaiden ja elinkeinoelämän kehityksen kannalta tehokkaimpia ratkaisuja ilman, että kunnallisen yhtiön oma etu tai pelkästään yhtiön tuottama tieto ja tavoitteet ohjaavat ratkaisuja.”

Toissijainen vastuu on suomalainen erikoisuus

Suomessa käytössä olevaa toissijaista jätehuoltovastuuta (nk. TSV) ei ole käytössä esimerkiksi Ruotsissa eikä yleisesti muissakaan EU-maissa. Alun perin tarkoitus oli turvata jätehuoltopalveluiden saanti myös yrityksille syrjäisillä seuduilla ja varmistaa, että kuntien omistamille kaatopaikoille voidaan sijoittaa jätteitä.

Nykyään TSV:tä markkinoidaan ja myydään isoilla kaupunkiseuduilla ja se nähdään osin keinona kiertää sidosyksikköjen ulosmyynnille asetettuja rajoja. Valvontaa asiassa ei ole.

“TSV:n soveltaminen vain todennettuihin markkinapuutteisiin sekä menettelyn tiukentaminen ovat keskeisiä kilpailuneutraliteetin ja kierrätystavoitteiden toteutumisen kannalta. Nykyinen Materiaalitorin ilmoitusmenettely ei tehokkaasti turvaa tätä’’, toteaa Pöysti.

Selvityksen mukaan samalla on tärkeää rajata myös jätealan sidosyksikön ulosmyynti muiden alojen kanssa samalle tasolle ja määritellä tarkasti poikkeukset ja siirtymäjärjestelyt, jotta kunnan asukkaiden itsehallinto ja kilpailuneutraliteetti toteutuvat tasapainoisesti.

Selvityksessä tuodaan esiin, että kilpailuneutraalimpi sääntely voi edistää ympäristötavoitteiden saavuttamista, minkä myös perustuslakivaliokunta on todennut.

Oikeudellisen arvioinnin suositukset:

• Lainsäädännössä tulee selkeästi erotella julkisen vallan käyttö, julkiset palvelutehtävät, markkinapuutetilanteissa tarjottavat julkiset palvelut (TSV) ja markkinoilla tuotettavat palvelut.
• Kilpailuneutraliteetin rakenteellisia takeita olisi perusteltua vahvistaa myös kuntalain ja jätelain säännöksissä sekä konserniohjauksessa.
• Jätelain 43 §:n asema suhteessa sidosyksikkösääntelyyn ja poikkeuksiin hankintadirektiivien soveltamisalasta olisi perusteltua selkeyttää.